Jos olisin elementti, olisin ilmavirta, hieman matalapaineinen ja lähellä maanpintaa. Jos olisin mies, olisin keskimies. Tai ylämies. Välillä alamies. Kansalaisuuteni olisi nomadi. Polkuni monihaarainen. Paikkani hyvin järjestelty siivouskaappi. Kodinkoneeni mankeli. Värini okra. Materiaalini juuttiköysi. Voimani rehellisyys.
Taide on ääneni. Nykysirkus ponnistuslautani ja keramiikka alastulomattoni. Katseeni on utelias. Lähestymiseni lempeä. Sylini kannatteleva. Puheeni kantava. Iltasatuni kantaaottava. Jalkani maadoittuneet ja varpaani sopivan mutaiset.
Mutta jos olisin eläin, olisin hirvi, sellainen ketterä möhkäle.
Olen Sanna Leinonen, kahden materiaalin artesaani ja sirkustaiteen ammattilainen.
Asemoidun sirkuksen uusien muotojen kehittämisen alueelle, kutsutaan tätä sitten nimellä nykysirkus tai uusi sirkus.
Viimeisimmissä teoksissani sirkus kohtaa nykytaiteen lajeista ainakin performanssitaiteen ja paikkasidonnaisen taiteen ja muoto yhdistyy tässä ajassa vahvasti vallitsevaan ekologiseen ja ekokriisistä kumpuavaan diskurssiin.
Materiaalijanoisena olen valmistunut puualan artesaaniksi 2022 ja aloittanut keramiikan artesaanin opinnot jo samana vuonna.
Vuodesta 2020 olen keskittynyt opintoihin ja virittäytynyt kohti tulevaa. Taiteellisesti olen kiinnostunut taiteen rajapintojen tutkimisesta, ohjaamisesta, prosessimaisesta työotteesta ja monialaisesta kestävyydestä.